/

Tässä blogitekstissä pohdin digitaalista todellisuutta paikkana toteuttaa minuuttani arkitodellisuudesta eroavilla keinoilla. Kurssin alussa näin digiteknologiat lähinnä välineinä kaiken sellaisen kätevämpään toteuttamiseen, jota tekisin muutenkin. Silmäni ovat kurssin myötä avautuneet näkemään asiaa laajemmasta perspektiivistä. Asiaa pohtiessani huomaan, että digitaaliset todellisuuteni ovat olennaisessa roolissa jopa siinä, millaisena hahmotan minuuteni ja miten sanotan muille omaa uniikkia persoonallisuuttani. 

Hahmottelin omaa digitaalista mentaalikarttaani neljän perustarkoituksen kautta: kommunikaatio, tiedonhaku, viihde ja luominen. Näiden neljän olen huomannut olevan kaiken digimaailmassa tapahtuvan toimintani pohjalla. Lisäksi hahmottelin näiden perustarkoituksien ympärille niitä välineitä, joilla näitä tarkoituksia toteutan. Kommunikaatiolla tarkoitan kaikenlaista digivälitteistä yhteydenpitoa muihin ihmisiin. Tiedonhaku kuvastaa kaikkea sitä internetissä surffailua, jossa pyrkimyksenä on saada jotakin selville. Viihteellä tarkoitan sellaista digilaitteiden käyttöä, jossa en pyri tuottamaan tai selvittämään mitään vaan yksinkertaisesti pitämään hauskaa. Viimeisenä kategoriana on luominen, johon lasken sellaisen toiminnan, jossa pyrkimyksenä on tuottaa jotakin uutta, kuten tekstiä, kuvia, musiikkia jne.

Kuten digitaalisesta mentaalikartastani voi huomata, niissä tarkoituksissa, joissa digitodellisuus näyttäytyy minulle enemmän työkaluna, kuten kommunikaatio ja tiedonhaku, tarvitsen vähemmän erilaisia välineitä. Käytännössä voisin toteuttaa kaiken kommunikaation puhelimella, mutta sähköposteja pidän miellyttävämpänä kirjoittaa kannettavalla. Toisessa ääripäässä on luominen. Siellä erilaisia käyttämiäni digilaitteita on määrällisesti enemmän, ja ne vaikuttavat todella olennaisesti siihen, mitä teen. Ystävieni kanssa sopisin tapaamisista oli siihen helpottavia apuvälineitä tai ei. Paljon niistä luomuksista mitä tuotan digilaitteilla on sellaista, että ilman digitaalisia todellisuuksia ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia niitä ei voisi

Ilman digitaalista todellisuutta olisin varmasti myös hyvin erilainen ihminen. Niin tiivis osa omaa arkeani, sosiaalisia suhteitani ja työntekoani digiteknologia on. Eri persoonallisuuden piirteeni olisivat luultavasti samanlaiset ilman digiteknologiaakin, mutta se, miten ne tulisivat esille, olisi varmasti hyvin erilaista. Olen esimerkiksi paljon asioita pohtiva, ymmärtämiseen pyrkivä, tiedonjanoinen ja yleisesti utelias ihminen. Minulla on tapana jatkuvasti etsiä netistä lisää tietoa. Jos minulla ja kavereillani herää keskusteluissa joku kysymys tai nousee esille termi, jota emme ymmärrä, tai olemme eri mieltä jostakin faktasta, olen ensimmäisenä googlaamassa ja selvittämässä miten asian laita todella on. Olisin varmasti yhtä utelias ilman digiteknologiaa, mutta se on integraali osa niitä rutiineja, minkä kautta toteutan uteliaisuuttani. Näin digitaalinen todellisuus on tiiviisti nivoutunut omaan persoonaani.

Digitaalinen todellisuus on minulle siis keino toteuttaa itseäni. Uudet digiteknologiat eivät ole vain helpompia tapoja toteuttaa aiempia tehtäviä. Ne luovat täysin uusia keinoja kehittää itseäni ja tuoda esiin persoonaani. Musescore on tuonut uusia tapoja tehdä musiikkia, ChatGPT uusia tapoja lähestyä ideointiprosesseja, pelit uusia tapoja kehittää omaa ongelmanratkaisukykyä, Reddit uusia tapoja olla perillä siitä, mikä ihmisiä puhututtaa. Digitaaliset todellisuudet ovat niin kiinteä osa omaa elämää ja omia rutiineja, että on vaikeaa edes laskea, kuinka paljon aikaa tulee vietettyä niiden parissa. Näin koen digitaalisen todellisuuden yhtä todelliseksi kuin muunkin todellisuuden.

Tällaisia pohdintoja minussa herätti Edudigi-kurssilla käydyt keskustelut. Mielenkiintoista kurssilla oli nähdä se, miten oma tapani hahmottaa digitaalista todellisuutta muuttui kurssin kuluessa. Tässä oli koottuja ajatuksiani aiheesta kurssin lopuksi.